Veritaksen tiiminvetäjä Jaana Lehikoinen seisoo ja hymyilee kameralle.

Parasta Veritaksessa on ehdottomasti työkaverit ja sopivan kokoinen organisaatio

Työn ihmisläheisyys inspiroi

Olen pitkän linjan veritaslainen, joka on ehtinyt työskennellä vuosien varrella Veritaksen konttorin jokaisessa kuudessa kerroksessa ja olla yli 10 esihenkilön alaisuudessa. Huhtikuussa etenin tiiminvetäjäksi vakuutuspalveluihin ja vastaan nyt tiimin päivittäisestä johtamisesta sekä tiimin työtapojen ja osaamisen kehittämisestä.

Tyypillistä työpäivää minulla ei ole, sillä uusien järjestelmien käyttöönotto ja korona ovat pitäneet huolen siitä, että vaihtelua työpäivissä on riittänyt. Työ on pitkälti ongelmien ratkaisua, asioiden selvittelyä, viestintää ja kokouksia. Inspiroidun, kun pääsen oppimaan uutta ja tekemään työtä ihmisten parissa.

Työnkierron avulla syvempää ymmärrystä palvelutarjonnasta

Aloitin työt Veritaksessa vuonna 2008 myynnin tuessa yhteyspäällikön tehtävissä. Sieltä urani on kulkenut työnkierron kautta eläkepalveluihin eläkekäsittelijäksi ja eläkeneuvojaksi, mistä päädyin nykyiselle osastolleni suurasiakaspalveluihin vakuutusyhteyspäälliköksi ja nyt viimeisimpänä esihenkilötehtäviin.

Koen ehdottomana rikkautena urallani, että olen päässyt työskentelemään useassa eri tehtävässä talon sisällä. Eläkepuolen kokemuksen kautta ymmärrän paljon syvemmin myös Veritaksen koko palvelutarjonnan.

Sopivan kokoinen Veritas

Parasta Veritaksessa on ehdottomasti työkaverit ja sopivan kokoinen organisaatio. Veritas on riittävän pieni, jotta on mahdollista tuntea kaikki kollegat ja heidän työtehtävänsä, mutta silti sen verran iso, että kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia riittää. Tarjolla on erilaisia tehtäviä, jos on halukas kokeilemaan siipiään.

Epäkohdat esiin ja muutosta kehiin

12 vuoden aikana olen ehtinyt oppia paljon vakuutusalasta ja päässyt kehittämään osaamistani muutenkin. Olen suorittanut töiden ohessa vakuutustutkinnot ja ottanut ruotsin kielen haltuun niin, että pärjään sillä työtehtävissäni hyvin. Tärkein oppini on kuitenkin ollut se, että olen oppinut kysymään ja kyseenalaistamaan asioita ja olemaan hyvällä tavalla tyhmänrohkea. Helposti ihmiset miettivät itsekseen asioita, mutta harva kuitenkaan sanoo niitä ääneen. Muutosta ei tapahdu, ellei uskalla avata suutaan ja ottaa epäkohtia rohkeasti esiin.