Miten sinä puhut ja ajattelet muista kuin omasta sukupolvestasi? Ajatteletko, että vanhemmat sukupolvet eivät opi tai osaa teknisiä taitoja? Tai että nuoret välttelevät puheluita laiskuuttaan, eivätkä ole sitoutuneita työhönsä?
”Nykyajan nuoret” -käsitys on aina ollut olemassa. Muutosta omasta nuoruudesta on kauhisteltu sukupolvesta toiseen, mutta nyt nuorista puhutaan erityisen paljon myös työelämässä – eikä kovin myönteisessä valossa. Vastaavasti kokeneempien työntekijöiden kohdalla epäillään, pysyvätkö he kehityksessä mukana ja onko heillä valmiuksia kehittää teknisiä taitojaan.
Vaikuttaa siltä, että sukupolvilla on hankaluuksia nähdä asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan. Tämä on saanut minut pohtimaan, olemmeko oikeasti suvaitsevaisia ja avoimia toisin ajattelua kohtaan – etenkin, kun kyseessä on eri-ikäinen henkilö?
Elämme aikaa, jossa työikäisiä on neljästä sukupolvesta:
- Suuret ikäluokat (Babyboomers) (s. 1946–1964)
- X-sukupolvi (s. 1965–1980)
- Milleniaalit (s. 1981–1996)
- Z-sukupolvi (s. 1997–2015)
Mistä kuilut ovat peräisin?
Aika ja todellisuus, jossa kasvamme sekä normit, jotka kasvuympäristössämme omaksumme, luovat meille käsityksen siitä, mikä on oikea tapa elää ja toimia. Yhteiskunta ja kasvuympäristö ovat monelta osin olleet eri sukupolvilla hyvin erilaiset. Tekniikka, tiedonkulku ja yhteiskunta ovat kehittyneet huimaa vauhtia ja muutosten tahti ei näytä laantuvan.
Jos haluamme ymmärtää myös muita sukupolvia, meidän on tietoisesti keskityttävä oppimaan erilaisia ajattelutapoja ja aidosti hyväksyttävä omista normeista poikkeavat toiminta- ja ajattelutavat.
Katsoin keväällä brittiläisen historioitsijan, sukupolvia työelämässä tutkivan Dr. Eliza Filbyn webinaarin. Filbyn mukaan eri sukupolviin kuuluminen on suurin kynnys ystävystymiselle. Meidän on hänen mukaansa helpompi ystävystyä, jos eroavaisuutena on esimerkiksi sukupuoli, kansalaisuus tai uskonto.
Meidän on tärkeä tiedostaa tämä haaste, sillä ellemme tietoisesti työskentele kohti sujuvampaa yhteistyötä ja parempaa ymmärrystä toisiamme kohtaan, voi innovatiivisuus ja toisilta oppiminen jäädä turhan vähäiseksi sekä kuilut eri sukupolvien välillä syventyä.
Moninaisuudesta voimavara
Jokaisella sukupolvella on taitoja ja valmiuksia, jotka on omaksuttu jo varhain, sekä asioita, jotka opitaan vasta työelämässä. Parhaimmillaan eri sukupolvia edustavat auttavat toisiaan ja löytävät yhdessä tavan tehdä työtä niin, että kaikkien vahvuuksia hyödynnetään ja kaikille annetaan mahdollisuus olla tärkeä osa työyhteisöä.
Tämä vaatii tietoista hyväksymistä ja avarakatseisuutta, jopa oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Kun lopetamme lokeroimisen oikeaan ja väärään tapaan ja hyväksymme että erilaisuuden takana voivat olla normit, kasvuympäristö ja eri näkökulmat, syntyy parempaa ymmärrystä ja yhteisöllisyyttä. Organisaatiot, jotka pystyvät rakentamaan toimivaa vuorovaikutusta ja yhteistyötä eri sukupolvien välille, saavat käyttöönsä monipuolisemmin osaamista, kokemusta ja ajattelutapoja.
Miten tähän päästään työpaikoilla? Yksi tapa on lähteä edistämään lähiesihenkilötyötä. Esihenkilöiksi tarvitaan henkilöitä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita muista, haluavat ymmärtää eri näkökulmia ja ovat valmiita katsomaan oman ajatuskuplansa ulkopuolelle. Se edellyttää aitoa läsnäoloa, kuuntelemista ja valmiutta luopua itselle itsestään selvistä toimintatavoista. Nykynuorten tarvitsee oppia aivan eri asioita uutena työssä, kun vanhempi sukupolvi tarvitsi aikanaan. Esihenkilön tärkein ominaisuus ei ole tekninen osaaminen, vaan kyky johtaa ihmisiä ja näyttää suuntaa omalla esimerkillä.
Pelkkä esihenkilöiden esimerkki ei kuitenkaan riitä. Jokaisella meistä on vastuu yhteisöllisyydestä ja työpaikan hyvästä ilmapiiristä. Tarkastelemalla rehellisesti omaa suhtautumistamme muihin ja eri tapoihin toimia, voimme murtaa omia ennakkoluulojamme ja oppia uutta. Hyvinvoiva ja toimiva työyhteisö on tehokkaampi ja tuottavampi. Siitä on hyötyä niin yksilölle, työpaikalle kuin yhteiskunnalle.
Oletko sinä valmis rikkomaan oman kuplasi ja avartamaan maailmankuvaasi?
