Elämme epävarmoja aikoja, mikä näkyy erityisesti nuorten aikuisten hyvinvoinnissa. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimus osoittaa, että huoli oman työn tulevaisuudesta on kasvanut ja yleistä yksinäisyyttä kokee jo joka neljäs nuori työntekijä.
Samanaikaisesti, kun yksinäisyyden tunne lisääntyy aiheuttavat sosiaaliset tilanteet monelle nuorelle kuormitusta. Miten saavuttaisimme tasapainon, jossa voidaan ladata akkuja, niin toistemme seurassa kuin olemalla tietoisesti itseksemme.
Nuorten kohdalla kuormitus heijastuu työkykyyn. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen, ja erityisesti ahdistuneisuus- ja stressihäiriöihin liittyvät pitkät sairauspoissaolot ovat edelleen lisääntyneet (Kela).
Kun työelämä näyttäytyy samaan aikaan vaativana, pirstaleisena ja ennakoimattomana, monelle nuorelle tulevaisuus voi tuntua sumuiselta: Onko minulle paikkaa? Osaanko mitään, jolla olisi pysyvää arvoa?
Entä jos tekoäly vie työn – ja samalla mahdollisuuden oppia yhdessä?
Epävarmuutta vahvistaa tekoälyn nopea eteneminen. Stanfordin yliopiston laaja tutkimus osoittaa, että generatiivinen tekoäly kohdistuu erityisesti uransa alkuvaiheessa oleviin työntekijöihin. Alle 30 vuotiaiden työllisyys on heikentynyt erityisesti työtehtävissä, jotka liittyvät asiakaspalveluun ja ohjelmistokehitykseen, joissa tekoäly automatisoi työtehtäviä (Koetsier, 2025).
Vaikka nuoret ovat ottaneet tekoälyn yleisimmin käyttöön, suhtautuminen siihen ei ole pelkästään positiivista. Moni nuori kokee, että tekoäly tekee ihmisistä laiskempia ja heikentää ajattelukykyä sekä vähentää mahdollisuuksia työssä oppimiseen esimerkiksi mentoreilta (Lira et al., 2026).
Moni kuvaa pelkäävänsä työelämää, jossa tehtävät hoituvat tehokkaasti, mutta oppiminen, keskustelu ja epämuodollinen vuorovaikutus katoavat. Yhä useampi kokee, että olemme siirtymässä kohti työelämää, jossa ollaan ”yksin yhdessä” – jatkuvasti kytkeytyneinä, mutta harvoin aidosti yhteydessä toisiin.
Mitä työpaikoilla voidaan tehdä – kohti suhdekyvykästä, oppivaa työelämää
Ratkaisu ei ole tekoälyn torjuminen, vaan sen viisas ja inhimillinen käyttö. Jotta tekoäly ja ihmiset saadaan toimimaan yhdessä yhteisen hyvä eteen, tarvitaan selkeitä pelisääntöjä ja ennen kaikkea panostusta siihen, mitä vain ihmiset voivat tehdä.
Kun on tunnistettu, mitkä tehtävät säilyvät ihmiselle, on tärkeää investoida ihmisten osaamiseen – ei pelkästään tekoälyn kehittämiseen. Yksi keskeisimmistä tulevaisuuden työelämätaidoista on suhdeälykkyys eli relationaalinen älykkyys. Se rakentuu osin tunneälykkyyden varaan: kyvylle tunnistaa ja säädellä omia tunteita sekä ymmärtää toisten tunteita. Laajemmassa merkityksessä kyse on virittäytymisen, välittämisen ja ymmärtämisen älykkyydestä. Suhdeälykkyys on inhimillinen kyky rakentaa luottamusta, kohdata jännitteitä, korjata säröjä ja luoda merkitystä yhdessä muiden kanssa (Hau, 2026).
Suhdeälykkyyden rakentamisessa osaamisen kehittämisen painopisteet voisivat liittyä esimerkiksi:
- vuorovaikutuksen ja luottamuksen rakentamiseen
- eettiseen harkintakykyyn
- luovuuteen ja merkityksen luomiseen
- konfliktien käsittelyyn ja tunteiden säätelyyn.
Kun oppiminen tapahtuu kahdenkeskisessä työskentelyssä ja arjen kohtaamisissa, siitä voi olla apua myös nuorten perehtymisessä työelämään sekä yksinäisyyden tunteen vähentämisessä.
Työpaikoilla kannattaa tietoisesti rakentaa tilaa yhteiselle oppimiselle. Mentorointi, parityö, oppimisyhteisöt ja epäviralliset kohtaamiset eivät ole pehmeitä lisukkeita, vaan kriittisiä rakenteita nuorten työkyvyn ja ammatillisuuden vahvistamisessa.
