Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat monet eri tekijät, mm. mielekäs työ tai opiskelu, työssä työympäristö ja työyhteisö, ystävät ja sosiaalinen kansakäyminen, taide- ja kulttuurielämykset, mieluisat harrastukset ja riittävä liikunta, joka voi olla yksi harrastuksista, ja riittävä lepo. Mikäli nämä vielä ovat oikeassa suhteessa ja tasapainossa, ihminen voi hyvin ja jaksaa paremmin niin työssä kuin vapaa-aikanakin. Hyvinvoiva ihminen luo hyvinvointia myös työympäristössään ja sitä kautta lisää myös yhteistä työhyvinvointia.
Keskityn tässä vain yhteen edellä mainituista eli liikuntaan ja siinäkin vain viimeisimpään liikuntasuoritukseeni. Olen ollut jo neljännesvuosisadan ajan innokas pyöräilijä ja tehnyt niin yksin kuin perheeni kanssa pitkiä, useita viikkoja kestäviä pyörämatkoja niin Suomessa kuin Keski-Euroopassa ja Balkanilla. Iän alkaessa lähestyä 70 vuotta päätin siirtyä astetta helpompaan pyöräilymuotoon ja hankin itselleni kolme vuotta sitten sähköpyörän. Kokemus oli huimempi kuin olisin osannut odottaa. Ylämäet ja vastatuulen saattoi lähes unohtaa ja kuitenkin reipasta vauhtia polkiessa sai hyvin sykkeen nousemaan ja tunteen siitä, että kyseessä on aito liikunta. Pyöräily sopii muutenkin hyvin iäkkäämmille. Mahdolliset polvi- ja lonkkavaivat eivät ole sellaisia esteitä pyöräilylle kuin reipas kävely tai hölkkä. Sähköpyörän hankittuani harjoituskilometrit lisääntyivät huomattavasti, eivätkä 70–80 km:n päiväretket olleet harvinaisia
Koska jo yli 20 vuotta sitten olin tehnyt lähes 2000 km:n pyörämatkoja, alkoi mielessäni herätä ajatus jostakin ainutkertaisesta ja sellaiseksi päässäni muotoutui ajatus polkea Euroopan pohjoisimmasta pisteestä Norjan Nordkappista Euroopan eteläisimpään pisteeseen, Espanjan Tarifaan. Kokonaismatkaa tälle reitille tulee n. 7500 km, ja taukopäivät mukaan lukien laskin selviytyväni matkasta samassa ajassa kuin Phileas Fogg Jules Vernen kirjassa Maailman ympäri 80 päivässä. Näin pitkä pyörämatka ei kuitenkaan olisi mahdollinen, ennen kuin jäisin päätyöstäni eläkkeelle ja erinäisistä syistä, näistä merkittävimpänä sote-uudistuksen siirtyminen eteenpäin, myös eläkkeelle siirtymiseni siirtyi muutamalla vuodella myöhäisemmäksi. Lopulta helmikuussa tänä vuonna jäin eläkkeelle ja päätin toteuttaa tämän matkan tulevan loppukesän ja syksyn aikana. Valitsin ajankohdan siten, että Pohjois-Norjassa olisi vielä kesäinen sää ja kesä jatkuisi, kun asteittain siirtyisin etelämmäksi, eikä Espanjassakaan toivon mukaan enää olisi tukalan kuuma syyskuun lopulla ja lokakuun alussa.
24.7. sitten lähdin matkaan Nordkappista ja perillä Tarifassa olin 5.10., eli matkaan kului 74 päivää. Jälkeenpäin ajatellen ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Koronarajoituksia purettiin monissa maissa kesän alussa ja kesän aikana, eikä uusia rajoituksia astunut vielä voimaan tullessani perille. Minua suosi myös uskomattoman hyvä sää, koko matkan aikana ainoastaan kaksi sadepäivää. Vältyin myös sairastumisilta, rasitusvammoilta tai tapaturmilta.
Saavuttuani perille Tarifaan tunne oli upea. Olin onnistunut tavoitteessani. Yksi osa elämän iloista on haaveilla jostakin ja asettaa itselleen erilaisia tavoitteita ja päämääriä, liittyvätpä ne sitten työelämään, asumiseen, vapaa-aikaan, matkustamiseen tai, kuten kohdallani, johonkin fyysiseen suoritukseen. Jos nämä haaveet sitten voi muuttaa todeksi ja saavuttaa itselleen asettamansa päämäärät, on onnistumisen tunne iso voimavara.
En missään nimessä halua väittää, että tavoitteen pitäisi olla oman haaveeni kaltainen. Ihmisille eri asiat ovat tärkeitä, mutta uskon, että on tärkeää haaveilla ja pyrkiä asettamiaan päämääriä kohti.
Jos haluatte lukea enemmän matkastani Nordkappista Tarifaan, käykää matkablogisivustollani. Sieltä löytyy matkani vaiheista tuntemuksiani, kuvia ja videopätkiä. Sieltä saattaa löytyä kohteita, joihin olisi hauska tutustua. Itselleni Norjan Rallarvegen oli yksi matkan kohokohdista.
Liikuntaa yhtenä hyvinvoinnin ylläpitäjänä suosittelen kaikille.
