Sijoitusten arvojen syöksy rahoitusmarkkinoilla on ollut poikkeuksellisen voimakasta ja nopeaa viimeisen neljän viikon aikana. Osakemarkkinoilla on nähty useina päivinä jopa yli 10 prosentin hintamuutoksia ja osakemarkkinoiden liikkeiden suuruutta optiomarkkinoilla hinnoitteleva vix-indeksi on käynyt korkeammalla tasolla kuin globaalin finanssikriisin aikana. Samalla luottoriskin hinnoittelu on lähtenyt kipuamaan kohti kriisitasoja, mikä tarkoittaa, että uutta finanssikriisiä pidetään entistä todennäköisempänä. Tilannetta ei ole helpottanut sekään, että raakaöljyn markkinahinta on meneillään olevan hintasodan vuoksi laskenut tuotantokustannuksia matalammaksi.
Olemmeko ajautumassa tavanomaiseen maailmanlaajuiseen luottokriisiin vai voisiko tämä kerta olla erilainen? Vuonna 2008 kärjistyneen globaalin finanssikriisin seurauksena keskuspankit alkoivat toteuttaa poikkeuksellisen elvyttävää rahapolitiikkaa, joka painoi markkinakorot ennätysmäisen alhaiselle tasolle. Alhaiset korkotasot ajoivat sijoittajat hakemaan tuottoja korkeamman riskin ja matalamman likviditeetin omaavista sijoituksista. Sen seurauksena kaikkien omaisuusluokkien arvostustasot ovat venyneet kuminauhan tavoin yhä suuremmiksi vuosi toisensa jälkeen. Kohonneet arvostukset eivät itsessään aiheuta kriisiä, vaan tarvittiin rahoitusmarkkinoiden ulkopuolinen shokki, joka vapautti venyneen kuminauhan keskuspankkien otteesta.
Shokki nimeltä koronavirus
Tällä kertaa tuo ulkopuolinen shokki oli nimeltään koronavirus, joka levisi nopeasti paikallisesta epidemiasta globaaliksi pandemiaksi. Epidemian ensimmäisessä vaiheessa Kiina eristi kaupunkejaan ja taloudellinen aktiviteetti pysähtyi Kiinassa lähes täysin. Oletuksena oli, että kansainväliseen vaihdantaan tulisi nopea tarjontashokki, jonka vaikutus maailmantalouteen olisi merkittävä, mutta suhteellisen lyhytkestoinen. Tarjontashokista palautumisen odotettiin olevan nopeaa siinä vaiheessa, kun Kiina alkoi käynnistää tehtaitaan epidemian laantuessa.
Toisessa vaiheessa epidemia lähti kuitenkin leviämään Italian kautta Eurooppaan ja Amerikkaan. Pelko alkoi toden teolla realisoitua sijoitusmarkkinoilla. Kiinan tarjontashokki muuttui nopeasti länsimaiden kysyntäshokiksi, kun yhteiskunnat alkoivat eristää kansalaisiaan kotikaranteeneihin. Muiden kuin välttämättömien päivittäistavaroiden kulutuskysyntä putosi nopeasti, koska ihmiset eivät päässeet ulos kuluttamaan ja käyttämään palveluita. Jos tilanne pitkittyy, taloudellisen aktiviteetin pysähtymisellä on huomattava vaikutus yritysten kassavirtoihin ja sitä kautta taloudelliseen kasvun hiipumiseen.
Keskuspankit ovat toimineet aktiivisesti ja lisänneet rahapoliittista elvytystään äkillisen luottokriisin torjumiseksi. Yhdysvaltain keskuspankki Fed on laskenut maaliskuun aikana ohjauskorkoaan kahdessa hätäkokouksessa yhteensä 1,5 prosenttiyksikköä ja luvannut kasvattaa arvopaperien osto-ohjelmaansa tarvittaessa rajattomasti. Euroopan keskuspankin ohjauskorko on jo valmiiksi pakkasen puolella, mutta pankki on luvannut 750 miljardia euroa hätärahoitusohjelmaan pandemian vuoksi. Lisäksi valtiot ovat luvanneet hätärahoitusta kriisin pahimman vaiheen yli. Keskuspankkien ja valtioiden elvytystoimien mittakaava on kooltaan niin massiivinen, että sen perusteella voisi päätellä talouden olevan jo nyt taantumassa. Luvuthan tästä julkaistaan totuttuun tapaan vasta jälkijunassa.
Odotuksia tulevasta
Miksi keskuspankkien massiiviset elvytystoimet eivät sitten ole vielä pysäyttäneet sijoitusmarkkinoiden syöksyä? Keskuspankit ovat tottuneet hoitamaan erinäisiä velkakriisejä viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta tällä kertaa kyseessä ei kenties olekaan tavanomainen luottokriisi. Globaalin pandemian vuoksi suuri kuluttajien joukko on suljettu karanteeniin, eivätkä he pääse tai uskalla lähteä ulos kodeistaan kuluttamaan ja käyttämään palveluita. Äärimmäiseksi lääkkeeksi tilanteeseen on ehdotettu jopa rahan jakamista suoraan kuluttajille joko keskuspankkien tai valtioiden toimesta. Sekään ei auta tilanteessa, jossa ihmiset ovat karanteenissa ja suuri osa kaupoista ja ravintoloista on kiinni. Ylimääräinen raha ei päädy kulutukseen ennen kuin pandemia on ohi.
Jos pandemiasta tulee pitkäkestoinen, sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisten kulutuskäyttäytymiseen. Nyt pandemian alkuvaiheessa kulutus kohdistuu olennaisimpiin tavaroihin ja palveluihin; vähemmän tärkeistä ollaan valmiita tinkimään. Valtiot voivat elvytystoimillaan tukea kansallisia yrityksiä selviytymään kriisin pahimman vaiheen yli. Sen sijaan karanteenin pitkittyessä kulutuskäyttäytyminen voi muuttua pysyvästi ja siirtyä kasvavassa määrin digitaaliseksi. Tässä murroksessa osa yrityksistä tulee olemaan voittajia, mutta häviäjien joukko lienee suuri.
Kansainväliset sijoitusmarkkinat ennakoivat talouskasvuun nyt merkittävää pudotusta, joka johtuu kysynnän hiipumisesta. Keskuspankkien massiiviset toimet voivat hidastaa luottokriisin leviämistä, mutta tulevan taantuman syvyys ja kesto eivät ehkä ole keskuspankkien hallittavissa. Sijoitusmarkkinat eivät rauhoittune, ennen kuin tiedämme kuinka pitkäkestoinen pandemia ja karanteeniaika meillä on lopulta edessämme. Oletettavasti se on kuitenkin pidempi kuin karanteenin alkuperäinen määritelmä: quaranta giorni – 40 päivää.
