Media julkaisee uutisia niin huonosti toimivasta työelämästä, että ihmiset, joilla on hitusenkaan itsesuojeluvaistoa ja itsekunnioitusta, päättävät tehdä jotain muuta. Samalla sanotaan, että ennätysalhaisen syntyvyyden takia tarvitsemme työelämään enemmän ihmisiä ja kaikki muu on kestämätöntä.
Onko työelämä todellakin niin kurjaa kuin miltä haluamme sen näyttävän, vai olemmeko luomassa työelämästä itseään toteuttavaa narratiivia, jota tulemme katumaan vielä pitkään?
Jos työelämä kuitenkin aidosti vuotaa verta, tarvitsemme supersankarittaria paikkaamaan sitä. Saanen esitellä oman näkemykseni työelämän sankarittarista, jotka tulevat pelastamaan työelämämme.
Ensimmäinen sankaritar edustaa uskottavuutta. Hän antaa meille dataa ja auttaa meitä tarkastelemaan todellisuutta realistisesti. Valintani ensimmäiseksi sankarittareksi on Tilastokeskus, joka julkaisi joulukuussa 2023 uusimman työolobarometrin. Ensinnäkin Tilastokeskus purkaa myytin The Great Rethink -ilmiöstä, joka viittaa siihen, että monet ihmiset jättävät työelämän, koska he priorisoivat muita elämän osa-alueita enemmän. Toki työmarkkinoilla on 2020-luvulla aiempaa enemmän liikkuvuutta, mutta samalla monet kokevat, että edellytykset uuden työn löytämiseksi ovat hyvät. Kun esitetään perinteinen lottokysymys ja käy ilmi, että vain joka viides jäisi pois työelämästä lotossa voitettuaan, työelämä tuskin on läpikotaisin surkeaa. Lisäksi tulos on täsmälleen sama kuin vuonna 2018. Ei myöskään voi olla kovin huono merkki, että 60 prosenttia vastaajista pitää työtä erittäin tärkeänä elämän osa-alueena ja 42 prosenttia kokee työnsä olevan sekä tuottavaa että hyödyllistä. Myös esihenkilötyö on monella tapaa parantunut. Esihenkilöiden katsotaan kehittyneen esimerkiksi viestinnän ja palautteen osa-alueilla, ja lisäksi lähes 40 prosenttia vastaajista kokee, että heidän esihenkilönsä kannustavat heitä aktiivisesti kehittymään ja oppimaan uutta.
Toinen sankaritar edustaa sinnikkyyttä. Hän jaksaa muistuttaa ja kannustaa, ja hän auttaa nostamaan katsetta ja tarkastelemaan työelämän tuttuja perusilmiöitä uusin silmin. Tällaisia sankareita ovat kaikki HR-osastojen superihmiset ympäri Suomen. He jaksavat väsymättömästi inspiroida ja muistuttaa kollegoitaan siitä, miten tärkeää on luoda kaikille hyvät edellytykset olla osa työelämää ja nauttia siitä. Työolobarometrin mukaan yleisimpiä syitä työpaikan vaihtamiseen olivat työn sisältö, työolot ja palkka. Mitä sankarittaremme HR-ammattilainen tekee vahvistaakseen juuri näitä osa-alueita? Hän jaksaa kärsivällisesti muistuttaa esihenkilöitä käymään kehityskeskusteluja, joissa käydään läpi työtehtäviä, tavoitteita, kehitystarpeita ja muita vastaavia asioita. Hän työskentelee työympäristöön sekä fyysiseen ja psykososiaaliseen ergonomiaan liittyvien asioiden parissa, jatkokouluttaa esihenkilöitä, pyrkii lisäämään palkkauksen ja palkitsemisen läpinäkyvyyttä ja tekee paljon muutakin.
Kolmas sankaritar edustaa armollisuutta. Hän muistaa antaa sinulle palautetta ja kertoa, mitä olet tehnyt hyvin ja missä ”riittävän hyvän” raja menee. Tällaisia sankareita ovat ne kollegat, jotka muistavat kysyä vointiasi, jakavat osaamistaan ja ovat tukenasi, kun omat voimasi eivät riitä. Uusimman työolobarometrin tulos osoittaa, että yleisin syy työntekijöiden kokemaan psykososiaaliseen kuormitukseen on se, että he eivät ehdi tekemään työtään niin hyvin tai niin huolellisesti kuin haluaisivat. Kollegana ja esihenkilönä on siis tärkeää oppia asettamaan tavoitteita, jotka ovat kannustavia ja joiden saavuttaminen on mahdollista, sekä määrittelemään ”riittävän hyvä” suoritustaso. Näin me kaikki opimme tuntemaan omat rajamme ja pystymme kokemaan tyytyväisyyttä, kun olemme saavuttaneet tavoitteemme.
Vaihtoehtona narratiiville katastrofielokuvan kaltaisesta työelämästä, joka uhkaa nielaista myös minut, vaikka olen innokas työelämän kannattaja: haluan olla mukana tuomassa esiin asioita, jotka vielä kantavat ja joita meidän on vaalittava, kehitettävä edelleen ja juhlistettava. Itse haluan tänä vuonna olla erityisen lähdekriittinen. Muistan kiittää HR-kollegoitani hyvästä työstä, jota he tekevät muistuttaessaan minua arkeeni kohdistuvista tärkeistä odotuksista. Lisäksi kannustan kollegoitani antamalla heille palautetta ja kiitän itse saamastani palautteesta ja huolenpidosta.
P.S. Huomasitko, että käytin sankarin sijaan sanaa sankaritar? Tein sen tarkoituksella. Suomi on työolobarometrin mukaan vielä kaukana tasa-arvosta, joten miksipä emme muuttaisi tätäkin trendiä! 😊
