Ihmiset reagoivat kriiseihin ja käsittelevät niitä ja niiden jälkiseurauksia eri tavoin. Se kuinka kriiseihin reagoidaan, riippuu paljolti persoonallisuudesta, kokemuksista sekä omasta taustasta, jotka kaikki muovaavat meitä. Jotkut reagoivat lamaantuvasti, kun taas toiset aktivoituvat tekemään erilaisia toimenpiteitä.
Eri ihmiset käsittelevät kriisejä ja niiden vaiheita eri tavoin
Kriisejä on erilaisia, mutta niitä yhdistää se, että kriisin ollessa päällä ihminen joutuu kamppailemaan. Kehityskriisi on luonnollisista tapahtumista aiheutuva kriisi, esimerkiksi eläkkeelle siirtyminen, joka yleensä on osa elämää. Toiset reagoivat muutoksiin voimakkaammin ja kokevat ne kriisinä.
Elämänkriisi on muutos elämäntilanteessa, esimerkiksi sairastuminen.
Äkillisestä kriisistä puhutaan, kun elämässä tapahtuu äkillinen ja hallitsematon tapahtuma, joka järkyttää, esimerkiksi läheisen yllättävä kuolema.
Kriisien käsittelyyn liittyy erilaisia vaiheita, joiden pituus ja käsittelytapa riippuu paljolti ihmisestä. Kriisin ensimmäinen vaihe on niin sanottu shokkivaihe, jolloin tapahtumaa ei vielä osata käsittää. Tämän jälkeen alkaa reaktiovaihe, jolloin tilanne ymmärretään ja pyritään muodostamaan käsitys tapahtuneesta.
Reaktiovaiheen jälkeen siirrytään käsittelyvaiheeseen, jolloin tilanne realisoituu ja sitä ei enää yritetä kieltää. Tämän vaiheen aikana aletaan ymmärtää kriisien aiheuttamat seuraukset.
Kolmannen vaiheen jälkeen siirrytään vaiheeseen, jota kutsutaan uudelleen suuntautumisen vaiheeksi. Tällöin tapahtuma hiljalleen muuttuu osaksi elämää. Toki tällöinkin suru ja tuska ovat läsnä, mutta kyetään kuitenkin näkemään valoa tunnelin päässä ja usko tulevaisuuteen korostuu.
Keskinäisellä yhteisöllisyydellä ja avuliaisuudella kohti valoa
Kriisit muuttavat meitä ja arvomaailmaamme. Kriisin aikana ja vielä sen jälkeenkin voi moni asia tuntua merkityksettömältä. Toisaalta uskon myös vahvasti siihen, että kriisit voivat opettaa meitä ja vahvistaa meitä monella eri tavalla. Toivon mukaan kriisistä selviäminen opettaa arvostamaan elämän pieniä ja suuria asioita.
Korona on aiheuttanut monelle erilaisia kriisejä, esimerkiksi työttömyyttä, avioeroja, yksinoloa, pelkoa, itsensä tai läheisen sairastumista ja taloudellista epävarmuutta. Koronakriisi on jatkunut pitkään ja ehkä tässä kohti pahin onkin epätietoisuus siitä, milloin kriisi on ohi.
Itse uskon vahvasti siihen, että tämän jälkeen voimme arvostaa toista ihmistä ihan eri tavalla ja toivonkin, että ihmisten yhteisöllisyys ja avuliaisuus kanssaihmistä kohtaan tulisi korostumaan. Muistammehan jokainen pitää toinen toisistamme huolta ja arvostaa toisiamme, nyt ja kriisin jälkeen.
Lähde: Mielenterveystalo
