Siis kulttuuria, luovalla tavalla ilmaisua, whaaaaaaat?
Tämä oli aika lailla epäuskoinen ilmaisumme, kun esihenkilömme Minna kertoi, miten toivoi meidän valmistautuvan vuoden toiseen, kesän aikana pidettävään motivaatio ja osaaminen -teemaiseen kehityskeskusteluun. Oma polku tähän päivään ja miten tästä eteenpäin piti kertoa kulttuurin avulla. Aikaa valmistautumiseen oli jopa muutama kuukausi, mutta etenkin h-hetken lähestyessä epävarmuus lisääntyi: ”Miten ihmeessä sä aiot tehdä tämän? En mä vaan keksi. Onko tämä oikeasti edes olennaista…”.
Olin etukäteen ajatellut toteuttaa jonkinnäköisen leikkaa ja liimaa lehdistä -kollaasin. Ajankohta kuitenkin lähestyi vauhdilla ja aika alkoi käydä vähiin, joten toteutustapa vaihtui lennossa runoon. ”Jo nuorena alkoi matka tää, utelias ja tiedonhaluinen oli pää.” Ou nou! Mitä tästä oikein tulee, oli oma epäuskoinen ajatukseni….
Kulttuuri meni henkilökohtaiseksi
Itse kehityskeskustelu alkoi kuulumisten vaihdolla, minkä jälkeen oli aika siirtyä itse aiheeseen eli runoni lukemiseen ääneen. Huomasin yht’äkkiä olevani jännittynyt ja hermostunut. Olin kirjoittanut runooni ihan ohimennen – sen suurempia ajattelematta – pienen säkeen nuoruudestani ja kun se piti esittää, ymmärsin miten henkilökohtainen omasta elämästä ja polusta kirjoitettu runo oli ja miten syvälliseksi se itse asiassa meni.
Luin runoni kuitenkin kunnialla, ääni välillä vähän jännittyen ja väristen. Minna osasi ottaa runoni hienosti vastaan ja hetken olimme ehkä hiljaakin, kun makustelimme miten lähteä purkamaan runossa nousseita asioita. Ilmaisin aluksi omia havaintojani siitä, etten ollut kirjoitusvaiheessa ymmärtänyt, miten henkilökohtainen teksti on siinä tilanteessa, kun sen jakaa toisen kanssa. Tästä olikin hyvä jatkaa keskustelua ajatusmalleihin itsestä, oman osaamisen tasosta, minkä kokee riittävänä tasona, onko se mitä haluaisi kehittää oikeasti merkityksellistä ja uskomuksiin näiden ajatusten takana.
Tyhmältä tuntuva juttu voi kuitenkin olla hyvä!
Mitä tästä kaikesta voisi sanoa? Toisaalta tehtävän valmisteluun meni aika paljon aikaa ja toteutusmuoto vei ehkä itselläni hieman enemmän fokusta kuin itse asia eli motivaation ja osaamisen kehittämisen miettiminen. Toisaalta kolleganikin sanoivat, että valmistelun vaativa aika vei omaa ajattelua syvemmälle kuin perinteinen muoto, jossa vastataan selkeisiin kysymyksiin selkeistä asioista.
Oma kokemukseni näin jälkikäteen on, että haastaminen ja kokeileminen, epävarmuusalueelle heittäminen kannatti. Olemme tehneet Minnan kanssa töitä yhdessä jo yli kuuden vuoden ajan, joten ajattelemme tuntevamme toisemme hyvin, mutta uudella tavalla toteutettuna saimme kehityskeskusteluun erilaista tarkastelunäkökulmaa ja syvyyttä. Kävimme jopa uskomusten ja pelkojen äärellä: kelpaanko minä, milloin minä riitän. En väitä, että peloista puhuminen on kehityskeskusteluun välttämätöntä, mutta meidän keskinäisessä suhteessamme sattui olemaan hyvä hetki pysähtyä jopa niin isojen asioiden äärelle. Jollekin toiselle saattaa avautua joku aivan toisenlainen ajatus tai idea. Ja toisaalta puolustan kuitenkin sitä, että mitä syvemmälle mennään, niin sitä paremmin pystytään muokkaamaan yhteisestä arjesta hyvinvointia tuottavaa.
Työkyvyn ja -hyvinvoinnin kannalta on merkityksellistä, että voimme työskennellä arvojemme ja perusolemuksemme mukaisesti tuntien olomme turvalliseksi. Joskus nämäkin kirkastuvat entisestään, kun meitä haastetaan epämukavuusalueellemme!
Lue myös: Minna Stenman: Työurani palkitsevimmat kehityskeskustelut
Me Veritaksen työkyky-ja kuntoutuspalveluissa puhumme kehityskeskustelujen puolesta tärkeänä johtamisen välineenä. Säännöllisen ja huolellisesti toteutetun kehityskeskusteluprosessin ja seurannan avulla voidaan mm. visioida tulevaa, selkeyttää tavoitteita, vahvistaa työn voimavaroja ja vähentää kuormitusta. Omassa organisaatiossamme kehityskeskustelu on jaettu alkuvuonna toteutettavaan tavoitteet-osioon ja vuoden toisella puolikkaalla pidettävään motivaatio ja osaaminen -osioon.
