Ei, en puhu nyt palkka- tai tuloskeskusteluista, mitkä toki nekin ovat osaa Veritaksen kehityskeskusteluprosessia. Tässä blogissa haluan erityisesti pohtia motivaatio- ja osaamiskeskusteluita, jotka sain kokea tiimini kanssa kesän aikana.
Olemme muutaman vuoden ajan käyneet kehityskeskusteluita saman kaavan mukaan samojen henkilöiden kanssa, joten koin hyväksi ajankohdaksi lähteä muokkaamaan konseptia. Lähdimme rohkeasti kokeilemaan uutta, ajattelemaan ”outside the box”. Miksi toimimme näin?
Ensinnäkin työhömme kuuluu uusien palvelumuotojen tai sisällön kehittäminen työkyvyn johtamiseen liittyen. On siis hyvä välillä päästä itsekin testaamaan uutta! Toiseksi keskustelu- ja vuorovaikutustilanne on aina hyvä tilaisuus oppia toisesta enemmän ja kolmanneksi ajattelin, että seuraamalla valmiiksi pureskeltua ajattelumallia (kuten lomakkeella olevia valmiita kysymyksiä) emme välttämättä ohjaa uusiin ajattelumalleihin. Jumiudumme helposti tuttuun ja mikäli emme tietoisesti kehitä toimintatapojamme, laiskistumme ja energiatasomme kärsii.
Taiteesta uutta näkökulmaa
Muutama vuosi sitten minulla oli mahdollisuus tutustua ruotsalaiseen työhyvinvointihankkeeseen nimeltä Tillt, joka jäi mieleeni erilaisuudessaan. Hankkeessa tarkasteltiin työyhteisön eri ilmiöitä kuten työpaikkakulttuuria, työmenetelmiä ja prosesseja eri yhteiskunta-alojen, kuten talouden, lääketieteen, tekniikan ja taiteen näkökulmasta. Hankkeen päämääränä oli kestävä yhteiskunta, jossa taide auttaa meitä kasvamaan ihmisinä. Miltä kuulostaa? Epämääräiseltä? = KYLLÄ. Hankalalta? = KYLLÄ. Palkitsevalta? = KYLLÄ.
Entä mitenköhän mahtaa toimia työeläkeyhtiössä, jossa agendalla ovat code of conduct, riskien hallinta, sääntely, yleinen tarkkaavaisuus, tarve tulla otetuksi vakavasti ja toiminta, jossa lakisääteisyys korostuu…? Oletettavasti ainakin osana kehityskeskusteluprosessia. Olemme kaikki edelleen elossa ja vielä kokemusta rikkaampana ❤.
Kuten kollegani Minna Bliss kirjoittaa blogissaan, ajatus kehityskeskustelusta kulttuurin keinoin ei välttämättä tuntunut tiimistä ihan mukavalta ja useaan otteeseen sain vastata kysymykseen siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä taas ei. Joka kerta vastaus oli sama: ei klassisia Power Pointseja ja päätätte itse sopivan tavan työstää asiaa, keksitte itse asian esittämiseen sopivan taidemuodon, mitä haluatte kertoa ja missä haluatte meidän tapaavan. Tärkeintä on, että esitys kertoo, miten olemme päätyneet siihen missä tänään olemme ja miltä tulevaisuus voisi näyttää.
Erilainen toteutustapa opettaa uusia asioita
Mitä minä sitten tästä kaikesta sain? Usko tai älä, mutta vaikka ajattelemme tuntevamme toisemme erittäin hyvin, jokaisesta nousi esiin myös jotain uutta. Olen saanut nauttia runoudesta, kirjallisuudesta, elokuvasta ja musiikista – voisivatko asiat olla paremmin? Ja mitä kykyjä tiimistäni löytyy! Voit varmasti myös kuvitella, mitä jo itse toteuttamisen muoto kertoo ihmisestä… eli ei ainoastaan mitä, vaan myös miten asioita tehdään, on merkityksellistä työn kannalta.
Opin myös, että:
- ✅ tiimissä keskinäinen luottamus on kova
- ✅ kehityskeskustelu voi saada esihenkilön itkemään ilosta ja haikeudesta
- ✅ työeläkeyhtiössä voidaan olla luovia.
Tämä reflektio on kiitos mahtaville työhyvinvoinnin asiantuntijoilleni Minna Bliss, Nella Lindell, Johan Treuthardt ja Katri Wänninen, jotka rohkeasti tarttuivat haasteeseen ja kutsuivat minut syvien ajatustensa ja tunteidensa äärelle ja lisäksi vielä jakoivat taideteoksensa yhteisissä kevätpäättäjäisissämme muiden tiimiläisten kanssa. Uskomatonta sitoutumista 💕
Prosessi jatkuu ja pääsen itse vielä tiimin toiveesta toteuttamaan saman heille, jotta hekin pääsevät syvemmin tutustumaan minuun ja minun ajatuksiini. Hermostuttaako? Ehdottomasti. Mutta olen varmasti ansainnut sen kaiken sen jälkeen, mitä heiltä pyysin. 😊
Lisää aiheesta 14.12. webinaarissamme: Vapautuneesti työssä – iloa, innostumista ja luottamusta. Ilmoittaudu mukaan!
