"Reijo."

Vaikka vakuutuslääkärin työ on vaativaa, on se myös palkitsevaa

23.9.2021, Uutiset ja lehdistötiedotteet

Kunnioitettavan 34 vuoden työuran päätteeksi Veritaksen ylilääkäri Reijo Grönfors jää ansaitulle eläkkeelle. Uraan liittyy paljon muistoja ja tapahtumia, ja tässä artikkelissa Reijo avaa niistä muutamia.

Mikä on paras mieleen jäänyt muisto Veritas-ajalta?

Aloittaessani työt vakuutuslääkärinä, yhtiö oli nimeltään Verdandi ja mukana oli myös henki- ja sairauskuluvakuutukset, ja asiantuntijalääkärin työt jakaantuivat melko tasan näiden välillä.

Muistoja on monia, mutta parhaiten minulla tulee jäämään mieleen yrityksen henki. Olen alusta lähtien kokenut yhtiön suurena vahvuutena työyhteisön yhteenkuuluvuuden tunteen ja aidon välittämisen. Yhteistyö on aina ollut joustavaa ja saumatonta ja olen arvostanut avointa keskustelukulttuuria. Tämä sama välittäminen välittyy minusta myös asiakkaisiimme. Vaikka käsittelemme monesti vaikeita ja monimutkaisia asioita, on minulla aina ollut tunne siitä, että olemme aidosti etsineet kussakin tapauksessa mahdollisimman oikeudenmukaisen, mutta samalla juridisesti oikean ratkaisun. Tämä puolestaan näkyy myös asiakastyytyväisyyskyselyissä.

Mitä sanoisit alan kehityksestä yleisesti Veritas-urasi aikana?

Alkuaikoina kaikki arviot kirjoitettiin kynällä kansioihin. Vakuutuslääkäreiden käsialan tulkinta ei aina ole helpoimmasta päästä. Nykyään kaikki, niin asiakirjat kuin arviotkin tehdään sähköisesti. Läpinäkyvyyden ja hakijan oikeusturvan vuoksi lääketieteellisen arvion perusteet ovat nykyään hyvin kattavat ja tavoitteena on kirjoittaa ne niin ymmärrettävästi, ettei perusteiden ymmärtäminen vaadi lääketieteellistä koulutusta. 80-luvulla sydän- ja verisuonisairaudet olivat merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja. Nykyään niiden osuus on vain murto-osa. Sekä ennaltaehkäisevä työ, että hoidon huikeat kehitysaskeleet tässä sairausryhmässä ovat kantaneet hedelmää. Näiden edellä mainittujen toimien positiivinen vaikutus näkyy siten, että työkyvyttömyyseläkkeiden määrä yleisesti on laskussa.

Mitä vinkkejä antaisit kollegoillesi ja tuleville lääkäreille?

Olen monessa yhteydessä todennut, että vakuutuslääkärin työ on siinä mielessä poikkeuksellisen antoisaa, että se vaatii jatkuvaa osaamisen kehitystä. Kun viikoittain lukee useamman tunnin ajan eri lääketieteen erikoisaloja koskevia sairauskertomuksia ja lausuntoja, saa erinomaisen kuvan siitä, mitä diagnostisia ja hoidollisia edistysaskelia eri erikoisaloilla on otettu. Leikillisesti olenkin sanonut, että muutaman kymmenen vuoden kokemus vakuutuslääkärinä antaa perusteen kutsua itseään kaikkien erikoisalojen erikoislääkäriksi. Tämä on luonnollisesti ymmärrettävä niin, ettei pelkkä teoreettinen tieto riitä mihinkään operatiivisilla erikoisaloilla, enkä muutenkaan lähtisi mestaroimaan oman sisätautien erikoisalani ulkopuolella.

Miltä nykytilanne vaikuttaa mielestäsi, mietityttääkö jokin esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeiden saralla?

Haasteellista on mielenterveyssairauksien määrän lisääntyminen ja niiden nouseminen suurimmaksi sairausryhmäksi työkyvyttömyyden aiheuttajana tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen. Erittäin tärkeää olisi lisätä resursseja lasten- ja nuorisopsykiatrian saralla. Tärkeintä olisi miettiä kaikkia mahdollisia, ei pelkästään lääketieteellisiä keinoja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Myös aikuispsykiatria on haasteiden edessä, sillä koulutettavien psykiatrien määrä ei laskelmien mukaan vastaa tulevaisuuden tarvetta. Hyvin keskeistä on matalan kynnyksen, helposti tavoitettavat palvelut jo perusterveydenhuollon tasolla, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tässä sote-uudistuksella on tärkeä tehtävä. Vakuutusyhtiöt voivat myös miettiä neuvontapalveluita, joilla on työkyvyttömyyden ennaltaehkäisevää tavoitetta. On selvää, etteivät yhtiöt voi, eikä niiden pidäkään mennä työterveyshuollon tontille, mutta yhteistyötä työnantaja-asiakkaiden kanssa on mahdollista kuitenkin kehittää.

Miten olet itse pitänyt huolta työssä jaksamisestasi?

Olen siinä mielessä saanut elää onnellisen työuran, että olen saanut tehdä itselleni mieluisaa työtä, niin päätyössäni sairaalassa, kuin sivutoimessanikin vakuutuslääkärinä. Vaikka molemmat työt ovat olleet vaativia, ovat ne olleet erittäin mielenkiintoisia ja palkitsevia. Luonnollisesti oikea ajankäyttö työn ja vapaa-ajan välillä on tärkeää ja vapaa-ajalla liikunta, erityisesti sähköpyöräily, on itselleni tärkeä tapa akkujen lataamiseen. Liikkumisessa minulle on tärkeää se, että saan olla ulkoilmassa ja luonnossa. Metsässä liikkuminen on minulle iso nautinto.

Uskotko, että tule kaipaamaan ajoittain todella hektistä työeläkeyhtiön ylilääkärin työtä?

Yli 34 vuoden työrupeama ei hetkessä unohdu. Kun töitä on saanut tehdä yhdessä upeiden lääkärikollegoiden, eläkekäsittelijöiden ja muiden työtovereiden kanssa, on heistä luopuminen luonnollisesti haikeaa. Olen kuitenkin jo useamman vuoden aikana asteittain vähentänyt työtehtäviä, ja kun 1,5 vuotta sitten lopetin päätyössäni sairaalassa, uskon että tämän sivutoimisen vakuutuslääkärin työn lopettaminen sujuu kohtalaisen kivuttomasti. Ainakaan tekemisen puutetta en epäile. Koen osuvaksi sanonnan, jonka mukaan juuri eläkeläisen kalenteri on se, joka tahtoo olla täynnä. Se hyvä puoli siinä kalenterissa on, että sen voi halutessaan täyttää vain itselleen mieluisilla asioilla.