Moderni työympäristö on digitalisaation ja nyt myös muun muassa maailmanlaajuisen pandemian siivittämässä murroksessa. Stressi on monelle työelämässä olevalle jokapäiväinen vaiva. Etätyön tuoma itsenäisyys tarkoittaa sitä, että yrittäjien lisäksi myös työntekijöiden täytyy opetella pitämään huolta omasta jaksamisestaan ja kehittymisestään, muutoin kärsivät niin työn laatu kuin oma terveyskin. Miten siis pitää huolta omasta työkyvystään sekä varmistaa oman ajattelun laadukkuus modernissa vaativassa työelämässä, jossa uupumus ja keskittymishäiriöt vaanivat?
Ihminen on ammoisista ajoista lähtien kyennyt luovuutensa, oppimiskykynsä ja älynsä turvin sopeutumaan elinympäristöjensä radikaaleimpaankin muutokseen. Samoin nykyihminen pystyy selviytymään nykytyön vaatimuksista näiden samojen selviytymistaitojen avulla. Katri Saarikivi Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä valottaa ihmisaivojen hyvinvoinnin taustoja.
Mitä työntekijän aivoilta oikeastaan vaaditaan nykyään?
Mihin ihmisaivoja enää tarvitaan automatisaation edetessä? Koneet hallitsevat jo monenlaisia älykkyyteen liitettyjä prosesseja, usein ihmistä paremmin. Esimerkiksi muisti ja nopea tiedon prosessointi sujuu koneelta yli-inhimillisesti. Tämä muuttaakin sitä, millaista ihmisajattelua tarvitaan työelämässä.
Saarikiven mukaan työssä korostuvat pikkuhiljaa enemmän ja enemmän korkean tason ajattelutaidot, eli aivoilta vaaditaan jatkuvasti enemmän ja monimutkaisempaa ajattelua koneiden kehittyessä. Ihmisiltä vaaditaan sitä, missä kone ei vielä ole täysin ihmisen tasolla. Näihin ajattelun taitoihin kuuluvat esimerkiksi empatia, tilannetaju ja luova ajattelu.
Työ on yleisesti ottaen muuttunut kognitiivisemmaksi ja epärutiininomaisemmaksi. Ihmiset keskittyvät työssään yhä enemmän poikkeustilanteisiin, joissa ei ole selkeitä prosesseja tai valmiita vastauksia.
”Mahtaako tämä trendi olla yhteydessä siihen, että mielenterveydelliset syyt ovat yhä yleisempiä, kun ihmiset jäävät yhä varhaisemmalla iällä työkyvyttömyyseläkkeelle, ja onko siinä linkki myös työuupumukseen ja stressiin, jotka ovat nykyään varsinaisia kansantauteja”, Saarikivi miettii.
Aivot kuitenkin pitävät siitä, että niitä käytetään ja ne saavat oppia. Ne on tehty sitä varten. Saarikivi sanoo kohonneen stressin, mielenterveysongelmien ja uupumuksen voivankin johtua siitä, että emme osaa auttaa aivojamme vastaamaan työelämän uusiin vaatimuksiin. Syyt tälle saattavat löytyä esimerkiksi työkulttuurista tai työntekijän omista tavoista.
Stressi on hyvä renki ja huono isäntä
Stressi vaikuttaa juuri niihin aivojen osiin, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä nykyajan työntekijän suoriutumiselle. Liiallinen stressi heikentää ihmisen itsereflektiokykyä, kasvattaa impulsiivisuutta ja häiriöherkkyyttä, aiheuttaa ajatusten jumittamista, mentaalisia lukkoja, keskittymisvaikeuksia sekä ”liukkaat aivot”, joihin mikään ei tunnu tarttuvan.
Stressi häiritsee nimenomaan etuotsalohkoja, jotka ovat tärkeät toiminnanohjaukselle. Krooninen työstressi voi aiheuttaa etuotsalohkossa jopa kudostuhoa, joka on onneksi ainakin osin palautuvaa. Stressi on luonnollista ja lyhytkestoisena hyödyllistäkin, sillä sitä tarvitaan haasteista suoriutumiseen ja se kehittää meidän palautumis- ja sietokykyämme. Varsinkin pitkittyneenä se kuitenkin haittaa keskittymistä.
Kirjan lukeminen tai elokuvan katsominen loppuun ei onnistu, lenkillä tai jopa jo kerrostalon portaita kävellessä on pakko ottaa puhelin esiin ja ruveta selaamaan… Kuulostaako tutulta? Saarikiven mukaan keskittymisen katoaminen saattaa selittyä stressin lisäksi niin kutsutulla dopamiinihypoteesilla. Moni sovelluksista ja laitteistakin on kehitetty mahdollisimman koukuttavaksi, jotta käyttäisimme niitä mahdollisimman paljon ja pitkään. Kulutammekin yhä enemmän sellaisia asioita, jotka tuottavat meille nopeaa mielihyvää.
Esimerkiksi kirjan lukemisen nautinto aukeaa vasta pidemmän ajan kuluessa, ja siksi se on vaikeaa nopeaan mielihyvään tottuneille aivoille. Dopamiinikoukku on ikään kuin herkkuputki, jolloin tulee syötyä liikaa makeisia, minkä johdosta hedelmät eivät maistu enää makeilta. Herkkulakon aikana banaani maistuukin ihanalta.
”Sama saattaa tapahtua keskittymiskyvylle: kirja on kuin banaani herkkuputken aikana”, Saarikivi muotoilee.
Liikunta pitää terveenä, mindfulness rentouttaa
”Nykyään kun ollaan paljon etätöissä, on hyvä kiinnittää huomiota oman toiminnan lisäksi myös siihen, mitä omasta työympäristöstä löytyy”, Saarikivi kertoo. ”Eräässä tutkimuksessa osalla osallistujista oli kännykkä pöydällä, osalla se oli jossain lähellä ja osalla ei ollut sitä lainkaan huoneessa mukana, kun tehtiin toiminnanohjausta, eli keskittymistä, työmuistia ja ajattelun joustavuutta vaativia tehtäviä. Lopputulos oli, että mitä lähempänä puhelin oli, sitä huonommin osallistujat suoriutuivat tehtävistä.”
Mitä riippuvaisempi osallistuja oli puhelimesta, sitä enemmän se tehtävien tekemistä häiritsi. Aivojen palautumisen edellytyksenä on rentoutumisreaktio, joka on ikään kuin stressireaktion vastakohta. Nykypäivänä rentoutuminen saattaa olla yllättävän vaikeaa, sillä ympäristössämme on paljon mielenkiintoamme ja tarkkaavuuttamme vaativia, mieltä kiihdyttäviä asioita.
”Todella usein nykypäivänä pahimmat stressin aiheuttajat ovat meidän omia ajatuksiamme, pelkojamme, odotuksiamme ja kuvitelmiamme. Tämä tarkoittaa sitä, että valitettavasti stressinhallinta on pitkälti mielenhallintaa, eräänlaista ajatusten saamista ruotuun”, Saarikivi kuvailee.
Tähän on tarjolla jos jonkinlaista menetelmää, mindfulnessia, coachingia, meditaatiota ja joogaa. Ei ole yhtä ainoaa metodia, joka olisi ylitse muiden, vaan jokaisen on löydettävä omansa. Eri stressin- ja ajattelunhallintamenetelmillä on kuitenkin Saarikiven mukaan paljon yhteistä: kaikissa aloitetaan sillä, että opetellaan suuntaamaan omaa tarkkaavuutta.
Esimerkiksi mindfulnessia harjoittaessa saatetaan keskittyä hedelmän kuorimiseen tai omaan hengitykseen. Kova treeni ei ole rentoutumista, mutta aivoja auttaa myös, kun käyt juoksulenkillä tai harrastat jotakin itsellesi mieleistä, intensiivistä liikuntaa. Silloin tarkkaavuus on terveellisessä tekemisessä, eikä mielellä ole aikaa keskittyä stressaamiseen ja kielteisten asioiden ajatteluun.
Rentoutumista voi harjoittaa myös suuntaamalla tarkkaavuuden itseen. Sen sijaan, että tarkkailisit hengitystäsi, voit huomioida, millaisia ajatuksia ja mielikuvia päässäsi liikkuu. Lopulta, kun olet harjaantunut havainnoinnissa, voit alkaa hiljalleen muuttaa negatiivisia, stressaavia ajatuksiasi positiivisemmiksi tai ainakin neutraaleimmiksi.
”Ajattelemme paljon itsellemme haitallisia ajatuksia. On outoa, että kiusaamme itseämme sillä tavalla. Miksi emme vain esimerkiksi ottaisi rauhallisesti ja toteaisi, että ’nyt ollaan myöhässä, mutta ei sille mahda mitään’?” Saarikivi pohtii.
Yhteisön ajattelulla on merkitystä yksilön ajattelulle
Saarikiven mielestä myös työelämässä pitäisi ajatella enemmän ihmisaivojen näkökulmaa, sillä aivoilla sitää työtä tehdään. Muun muassa jatkuva tavoitettavuuden vaatimus ja hengähdystaukojen puute aiheuttaa sekä ylläpitää pitkäkestoista stressiä. Samalla se vaikeuttaa sekä luovaa ajattelua että keskittymiskykyä, joita moderni työelämä työntekijöiltä vaatii.
Saarikivi korostaa myös yhteisön roolia paremman ajattelun fasilitoimisessa. Eräässä tutkimuksessa luokanopettajat tekivät säännöllisesti oman ajattelunsa tarkkailemista eli metakognitiota tukevaa mielikuvaharjoitusta, ja samalla huomattiin, että opettajien ajattelun muutoksen myötä myös heidän oppilaidensa empatiakyky koheni.
Samaten oppimista edistävän ajattelun tielle saattaa tulla myös jokin omalle viiteryhmälle (kuten työyhteisölle) tyypillinen ajattelu, joka puolestaan estää uuden omaksumisen. Vanhan tiedon päivittäminen voi merkitä suosionmenetystä, ja ihminen sosiaalisena olentona harvoin tahtoo käydä omaa ryhmäänsä vastaan ulkopuolelle jäämisen pelossa.
Luovuutta tuetaan lusmuilulla, aivoja terveellisillä elämäntavoilla
Luova ajattelu on yksi nykytyöntekijän monista vastuista, ja edellyttää sitä, että aivoilla ei ole mitään fokusoivaa tekemistä, jolloin niiden niin kutsuttu joutokäyntiverkosto aktivoituu. Ihmiset ajattelevat silloin mennyttä, tulevaa tai muita ihmisiä. Jos mieli saa välissä harhailla, ihmiset tekevät parempia päätelmiä ja mahdollisesti myös päätöksiä. Tauko tehtävän aikana parantaa tutkitusti suoriutumista tehtävässä, vaikka tauko olisi lyhytkin. Ideoiden löytäminen edellyttää, että mieli saa vaeltaa vapaasti.
”Tutkimusten mukaan tylsistyminen parantaa luovaa ratkaisukykyä”, Saarikivi vakuuttaa ja jatkaa naurahtaen: ”Sitten voidaankin miettiä, että pitäisikö meidän olla enemmän jouten töissä.”
Aivojen hyvinvoinnin ylläpitämisessä on niiden kompleksisuuden takia monia ulottuvuuksia. Saarikivi kuitenkin kannustaa ottamaan asiassa rennosti, sillä kaikista pahinta on ruveta stressaamaan stressinhallinnasta.
”Nykypäivänä lehdet ovat täynnä kaiken maailman itsensäkehittämisen reseptejä, pitäisi käydä avannossa ja lenkillä ja juoda vihermehuja ja opetella uutta kieltä, mutta minä sanoisin, että ihan perusasioilla pärjää. Kun terveys on muuten kunnossa, aivotkin toimivat.”
