Koko maailmaa koetellut koronakriisi alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä Euroopassa. Pahimmissa tartuntojen keskuksissa Etelä-Euroopassa kansalaiset suljettiin koteihinsa useiksi viikoiksi ja ulkona liikkumista rajoitettiin yksittäisiin käynteihin lähikaupassa. Toukokuun alkupuolelta lähtien liikkumisrajoituksia on alettu vähitellen keventää. Puistoissa vierailu on jälleen sallittua riittävää varovaisuutta noudattaen ja palveluja avataan hallitusti asteittain eri puolilla Eurooppaa. Suomessahan ei missään vaiheessa päädytty täyteen liikkumiskieltoon, mikä on näkynyt monien luontokohteiden suosion nopeana nousuna. Tätä luksusta ei monissa Keski- ja Etelä-Euroopan kaupungeissa ole ollut.
Yhteiskuntien nopea sulkeminen maaliskuussa pudotti lähes kaiken taloudellisen aktiviteetin pohjalukemiinsa. Ensimmäiseksi kulutuskysynnän romahtaminen näkyi kyselytutkimuksiin pohjautuvissa makrotalouden indikaattoreissa. Talouskasvua suhteellisen luotettavasti ennakoiva ostopäälliköiden indeksi putosi euroalueella kriisitasolle jo maaliskuussa, mutta huhtikuussa saavutetut pohjalukemat ovat ennennäkemättömiä. Näitä ovat seuranneet muutkin makrotalouden indikaattorit kuten muun muassa vähittäiskaupasta ja teollisuustuotannosta raportoidut madonluvut. Euroalueen talouskasvu ehti kääntyä negatiiviseksi jo vuoden 2020 ensimmäisellä neljänneksellä, mutta suurimman loven eristystoimien ennustetaan aiheuttavan talouskasvuun vuoden toisella neljänneksellä.
Rahahanoista ravintoloihin
Keskuspankkien rahahanat avautuivat välittömästi jo kriisin alkuvaiheessa, kun yhteiskuntia alettiin yksi toisensa jälkeen sulkea. Maailman kaikki suuret keskuspankit ovat keventäneet rahapolitiikkaansa ja kasvattaneet määrällistä elvytystään useampaan otteeseen kriisin alettua. Yhdysvaltojen keskuspankki on luvannut tarvittaessa kasvattaa elvytystään rajattomasti estääkseen maailmanlaajuisen luottokriisin. Lisäksi useimmat valtiot ovat luvanneet mittavia talouden tukipaketteja tukeakseen yrityksiä äkillisesti alkaneen kriisin yli. Erityisesti palvelualoilla vauhdilla tapahtunut asiakaskato on jo johtanut lomautuksiin ja työllisyyden nopeaan vähenemiseen, joka on omiaan laskemaan kulutuskysyntää pidemmäksikin aikaa.
Yhteiskuntien asteittainen avautuminen on alkanut vähitellen näkyä joissakin heikommin talouskasvua ennakoivissa indikaattoreissa. Esimerkiksi luottokorttiostosten määrän nousu pohjalukemistaan kielii jo taloudellisen aktiviteetin palautumisen lähteneen käyntiin. Tuleva ravintoloiden rajoitettunakin toteutettu avautuminen todennäköisesti piristää aktiviteetin kasvua entisestään. Suurimpana riskinä taloudellisen aktiviteetin palautumiselle voidaan pitää rajoitusten liian nopeaa vapauttamista, joka voisi avata uudelleen jo kertaalleen suljetun pandoran lippaan. Tästä syystä riittävän maltillinen taloudellisen aktiviteetin palautuminen lienee nyt kokonaistaloudenkin kannalta parasta, mitä voimme toivoa.
Avautumisesta palautumiseen
Sijoitusmarkkinoilla katsotaan jo vahvasti avautumisen aikaan koronakriisin jälkeen. Yritysten tuloskasvun odotetaan olevan hyvin heikkoa vuoden toisella neljänneksellä, mutta sen uskotaan palautuvan taloudellisen aktiviteetin nousun myötä vuoden loppua kohti. Osake- ja luottoriskimarkkinoilla nähtiin hintojen pohjakosketus jo maaliskuun loppupuolella, jonka jälkeen palautuminen on ollut suhteellisen tasaista. Markkinoiden palautuminen on tapahtunut aika lailla samaan tahtiin Euroopan uusien virustapausten vähenemisen kanssa. Sen sijaan reaalitalouden ja yritysten fundamenttien heikentymiset eivät ole enää huhti-toukokuussa sijoitusmarkkinoita kiinnostaneet, vaan katse on jo tulevien kassavirtojen kasvussa pandemian hiivuttua. Keskuspankkien rahahanojen odotetaan pysyvän auki siihen asti, kunnes ongelmatilanne on ohi.
Onko maailmantalous enää entisensä koronakriisin jälkeen? Keskuspankkien ja valtioiden kasvava elvytys jättää tulevaisuuteen massiivisen velkataakan, jota on jossain vaiheessa maksettava pois. Voisiko mittava elvytys aiheuttaa inflaation nousun, joka söisi aikanaan pois sekä valtioiden velkoja että yksityisiä säästöjä? Ainakaan finanssikriisin jälkeen tapahtunut keskuspankkielvytys ei ole saanut reaalitalouden inflaatiota aikaiseksi, sillä globalisaatio on pitänyt huolen siitä, ettei tuotannontekijöistä ole ollut pulaa. Pääomista, työvoimasta ja jopa raaka-aineista on ollut ylitarjontaa maailmanmarkkinoilla, joten kysyntä on saatu katettua ilman inflaatiopaineita.
On oletettavaa, että inflaatio ei tälläkään kerralla lähde laukkaamaan niin pitkään kuin ylitarjonta tuotannontekijöistä jatkuu. Ellei sitten lisääntyvä protektionismi ala vähitellen nakertamaan tuotannontekijöiden globaaleja markkinoita luoden itse aiheutettua kotikutoista inflaatiota. Siinä vaiheessa globalisaation leviämiseen tukeutuva talouskasvun tarinakin on kirjoitettava uudestaan kokonaan uusista lähtökohdista.
