Minna Stenman

Mikä meidät ohjaa pois työelämästä?

Minna Stenman

21.10.2020, Blogi

Facebooktwitterlinkedin

Työ on monelle tärkeä osa elämää. Työ tarjoaa meille toimentulon ja mahdollisuuden toteuttaa itseämme. Alkusyksyn aikana keskustelu on liittynyt ikääntyviin työntekijöihin ja heidän mahdollisuutensa jatkaa työssä. Mielipiteitä työelämästä on paljon ja keskustelu ajautuu helposti vastakkainasetteluksi: nuoret vastaan ikääntyvät – naiset vastaan miehet – white collar vastaan blue collar…

Teemme Suomessa eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna lyhyempiä työuria kuin monet muut; esimerkiksi Ruotsissa viime vuoden ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste oli 10 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin meillä ja kaikki muutkin pohjoismaat ovat meitä edellä tilastoissa. Myös väestörakenteemme puhuu sitä vastaan, että voisimme olla huomioimatta ikääntyvät työntekijät työelämässä. Ruotsissa on onnistuttu huomattavasti meitä paremmin pitämään ikääntyvät työntekijät työelämässä. Syitä tähän ovat niin yhteiskunnalliset muutokset, muutokset kansanterveydessä ja koulutuksessa sekä työympäristössä.

Eläkeputken poistaminen ei yksinään tuo lisävuosia

Tällä hetkellä käydään vilkasta keskustelua ns. eläkeputken poistamisesta. Haastavina aikoina sitä on hyödynnetty mahdollisuutena ohjata ikääntyviä työntekijöitä pitkäaikaistyöttömyyden kautta eläkkeelle. Keskustelua työurien pidentämisestä on varmasti aihetta käydä ja varsin laajasta näkökulmasta, mutta eläkeputken poistaminen ei yksinään muuta tilannetta. Suomessa myös asenteemme ikääntyviä työntekijöitä kohtaan on varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että niin moni löytää keinot hakeutua työelämästä pois.

Mahdollisuudet siirtyä ennenaikaisesti eläkkeelle ovat muuttaneet muotoaan

Viimeisten eläkelakimuutosten yhteydessä poistui valikoimastamme kaksi eläkkeelle siirtymisen mahdollisuutta ja eläkeikää nostettiin, osa-aikaeläke ja varhennettu vanhuuseläke; tilalle tuli osittainen varhennettu vanhuuseläke ja työuraeläke. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen hyödyntäminen on ollut suosittua myös Veritaksen asiakkaiden parissa, jossa eläkelaji on kasvattanut suosiotaan vuodesta 2018 lähtien. Vuoden 2019 lopussa osittaisella vanhuuseläkkeellä oli 25 000 henkilöä, 6 000 enemmän kuin vuonna 2018 (ETK). Ruotsissa työskentely eläkkeen rinnalla on yleisempää kuin Suomessa ja siellä siirrytään porrastetummin työelämästä kuin meillä, jopa hieman alle 30 prosenttia 66-vuotiaista osallistui edelleen työelämään. Miten meillä: onko osittainen varhennettu vanhuuseläke tapa jättää työelämä vai jaksaa siellä vielä pitempään?

Auttaisiko asennemuutos?

Työterveyslaitos julkaisi 12.10. kirjoituksen, jossa puidaan asenteita ikääntyviä työntekijöitä kohtaan. Tutkimuksessa on haastateltu eri alojen eri-ikäisiä esimiehiä heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan ikääntyneitä työntekijöitä kohtaan. Kiinnostus uuden oppimiseen koetaan haasteeksi, matalampi muutoskykyisuus ja terveydelliset haasteet ovat asioita, joita mainitaan. Pohjautuuko mielipide tietoon vai olettamukseen?

Tutkimus ikääntyvistä työntekijöistä työelämässä (Nilsson, 2016) osoittaa, että kuusi yhdeksästä ydinsyystä pidemmän työelämän mahdollistamiseksi liittyy työhön. Nämä ovat fyysinen ja henkinen työympäristö, työajat ja työn kuormittavuus, osaaminen, motivaatio, työtyytyväisyys ja esimiesten asenne.

Elinikäinen oppiminen on meidän kaikkien oikeus, kiinnostus uutta kohtaan on katse tulevaan. Ikääntyvät työntekijät voivat oppia uusia asioita, ikä ei itsessään vaikuta oppimiseen. Oppia voi työssä ja työpaikoilla mutta tarjolla on myös mahdollisuus hakeutua omaehtoiseen opiskeluun oman markkina-arvonsa säilyttämiseksi. Veritaksessa kysyimme viime vuonna (2019) asiakkailtamme työn motivaatiotekijöitä. Eroavaisuudet nuorten (alle 30) ja ikääntyvien osalta liittyivät mahdollisuuteen kehittyä, esimiestyökokemukseen ja kokemukseen työn merkityksellisyydestä ja sen sisältöön. Nuoret arvostavat urakehitystä ja hyvää esimiestä, ikääntyvät taas toivovat merkityksellistä työtä. Kaikille yhteistä oli hyvä työilmapiiri ja toimiva vuorovaikutus. Voisiko näin ollen hyvällä suvaitsevalla sukupolvien välisellä vuoropuhelulla tukea eri-ikäisyyttä työpaikoilla ja sen myötä työssä jatkamista?

Meitä kaikkia tarvitaan työelämässä, joten eiköhän meidän pitäisi yhdessä kehittää työelämää monesta näkökulmasta sen sijaan, että keskitymme keinoihin jättää työelämä taaksemme. Työn jatkuva kehittäminen, hyvä esimiestyö, mahdollisuus työn joustoon, sukupolvien välinen vuoropuhelu ja yhteisöllisyys vie meitä varmasti eteenpäin!

Minna Stenman

Minna Stenman