Itseohjautuvuus ja itsensä johtaminen ovat termejä, jotka ovat olleet paljon esillä. Yritykset mainostavat itseään trendikkäinä työpaikkoina ja kertovat, että jokainen saa johtaa itseään eikä hierarkiaa ole.
Itseohjautuvuus nousi pinnalle hyvin pitkälti startup-yritysten ansiosta. Tämän myötä itseohjautuvuudesta tuli ilmiö, jota mainostetaan, mutta osalta käytännönläheisyys jää arjesta uupumaan.
Työskentely tiettyjen raamien sisällä
Tarkoittaako itseohjautuvuus siis sitä, että minä työskentelen itsenäisesti ilman tiimin tai esihenkilön apua? Ei todellakaan. Tutkittuani itseohjautuvuuteen liittyviä tutkimuksia ja ohjeistuksia, itseohjautuvuus on nimenomaan tiimihengen ja yhteisöllisyyden vahvistaja. Parhaimmillaan itseohjautuvuus johtaa yhteisöohjautuvuuteen, jossa tiimien jäsenten vahvuudet, vastuut ja yhteistyö vahvistuvat.
Itse koen olevani onnekas, kun saan tehdä työtäni itseohjautuvasti. Oma organisaationi mahdollistaa elämäntilanteeseeni sopivan työajan ja paikan, tiettyjen raamien sisällä. Sen lisäksi minulla on mahdollisuus toteuttaa työtehtäväni parhaalla mahdollisella tavalla tiettyjen raamien sisällä. Painotan termiä raamien sisällä, koska se on tärkeä elementti muistaa, kun puhumme itseohjautuvuudesta. Vastuu meillä kaikilla nimittäin on vapauksista huolimatta. Itseohjautuvuus ei tarkoita, ettei meitä ohjattaisi ollenkaan tai ettei meidän tulisi ottaa muita huomioon. Päinvastoin!
Luottamus ja tuki keskiössä
Luottamus toisiin on mielestäni tärkein asia, kun puhutaan itseohjautuvuudesta työpaikalla. Koen, että meidän tiimissämme meillä on vastuualueet ja aina voin luottaa siihen, että kukin on tehnyt osansa, mikä taas helpottaa minun tekemistäni. Toivottavasti muut tiimissämme ajattelevat samoin; Kun Nella on tehnyt osansa, voin minäkin toimia tehokkaasti omassa roolissani.
Johtajuutta tähän tarvitaan ja paljon. Pitää olla ymmärrys siitä, mikä on minun tehtävä, missä määrin voin vaikuttaa asioihin, mihin päin olemme menossa ja missä tahdissa asiat teemme. Eli selkeys ennen kaikkea. Mutta myös tuki on tärkeää, jotta tiedämme tekevämme oikeita asioita. Niin tiimin kesken, mutta myös johtajuuden saralla. Eli tarvitsemme tukea ja niin sen kuuluukin olla.
Mikä ihmeen 4-R?
Viime kevään päätteeksi sain mahdollisuuden käydä kollegoideni kanssa yritysvierailulla Stardust Consulting -nimisessä konsulttiyrityksessä Tukholmassa. Ruotsissa on jo pitkään puhuttu itsensä johtamisesta ja itseohjautuvuudesta, paljon kauemmin kuin Suomessa. Stardustissa painotettiin, että itseohjautuvat organisaatiot eivät ole hierarkkisia, mutta itseään johtavaa organisaatiota tulee johtaa. Johtaminen ei tapahdu sanelemalla vaan itseohjautuvien työntekijöiden johtaminen tarkoittaa, että seuraavat kohdat ovat erityisen selkeitä:
- Suunta (Riktning) – Mihin olemme matkalla organisaatiossamme? Mitä minun tulee tehdä ja mitä ei? Kuinka voin antaa oman panokseni tähän?
- Raamit (Ramar) – Mitkä ovat minun rajani päätösten suhteen? Ei kannata yrittää vaikuttaa tai muuttaa asioita, joihin en voi vaikuttaa.
- Roolit (Roller) – Mikä on minun päätehtäväni? Missä vaiheessa astun toisen tontille?
- Rutiinit (Rutiner) – Kuinka ratkaisemme ongelmia ja erilaisia tehtäviä parhaalla mahdollisella omalla työpanoksella? Mitkä panokset ovat yhteneviä?
Itseohjautuvuus vai yhteisöohjautuvuus?
Itseohjautuvuus onkin vasta mahdollista, kun nämä neljä ärrää on määritelty työntekijöille, tiimeille ja yhteisölle. Jokainen yksilö mahdollistaa vastuullaan toiselle hyvän työilmaston. Johtoa myös tarvitaan, sillä ilman tiettyä navigointia olemme hukassa ja vailla päämäärää. Hyvä ohjaus ja selkeät ohjeet varmistavat, että voimme hoitaa työmme ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Nämä asiat myös mahdollistavat, että yksilön on mahdollista ottaa ja kantaa vastuu omasta tekemisestään. Tämän myötä meistä tuleekin itseohjautuvia. Minä teen työni hyvin, jotta toinen voi tehdä työnsä hyvin ja päinvastoin. Saamme työskennellä itselle tehokkaimmalla tavalla, mikä lisää työn mielekkyyttä. Tällä tavoin saavutamme enemmän luottamusta, tuottavuutta ja yhteisöllisyyttä. Eli käytännössä itseohjautuvuus onkin siis hyvin pitkälle yhteisöohjautuvuutta.
